Lajiesittelyt

gongbu.jpg

Wushu (武术) ja Kungfu (功夫) ‒ Taitoa ja aikaa

Wushu on perinteinen kiinalainen urheilulaji, jossa sisäinen ja ulkoinen harjoitus ovat yhtä tärkeitä. Wushu koostuu kamppailuliikkeistä, ja sen tärkeimmät harjoittelumuodot ovat liikesarjat (taolu) ja ottelut (sanshou).

Sana ”wushu” on kiinaa ja tarkoittaa "sotataitoa". Kiinassa on satoja erilaisia wushu-lajeja. Näihin lukeutuvat erilaiset nyrkkeilylajit, kuten shaolinquan, changquan, nanquan, taijiquan, xingyiquan ja baguazhang, sekä lajit, joissa käytetään aseita, kuten miekkaa, sapelia, keihästä ja keppiä.

Muinaisessa Kiinassa wushu oli paitsi itsepuolustus- ja kuntoilulaji, myös osa sotilaiden valintakoetta Tang-dynastian ajalta (600 j.a.a.) alkaen. Jo Song-dynastian aikana (960‒1276) alettiin järjestää wushu-kilpailuja. Länsimaissa wushu tunnetaan paremmin nimellä "kungfu" (gongfu), joka ei kuitenkaan ole minkään lajin nimi. Sana tarkoittaa taitoa ja aikaa, joka omistetaan jollekin. Kamppailutaitojen oppiminen vaatii yleensä paljon aikaa, ja siksi länsimaalaiset ovat tulkinneet kungfun tarkoittavan itse kamppailutaitoja.

Nykyään wushu on yhä itsepuolustus- ja kuntoilulaji, mutta se on myös suosittu kilpailulaji. Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen wushu kuului maan kansallisiin urheilulajeihin. Nykyään sekä Kiinassa että maailmalla on tuhansia ammattimaisia kilpailijoita ja valmentajia sekä alan tutkijoita.

niila_dao.jpg antti_gun.jpg