Taijiquan (Taiji, Tai Chi Chuan, 太极拳)

Taiji on vanha kiinalainen filosofia, jonka ytimen muodostavat yin ja yang. Yin ja yang kuvaavat kaiken olemassaolevan kahta puolta. Ne ovat toisilleen vastakkaiset, mutta kuitenkin toisistaan riippuvaiset. Ne täydentävät toinen toistaan muodostaen yhdessä kokonaisuuden. Tämä on taijin perusperiaate.

Taijiquan (lausutaan taitsitsuan, kirjoitetaan myös "Tai Chi Chuan") on perinteinen kiinalainen nyrkkeilytyyli, joka on omaksunut taijin filosofian. Tästä kertoo lajin nimikin. Nykyään kuitenkin nimityksellä taiji tarkoitetaan koko lajia, vaikka oikeastaan on kyse taijiquan-harjoituksista eikä ainoastaan yin ja yang -filosofiasta.

Taijiquanin periaatteena on voiman voittaminen pehmeydellä. Taijiquan kehittää peruskuntoa, kestävyyttä, notkeutta ja tasapainoa sekä lisää elinvoimaa. Taijiquan sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille, eikä sen aloittaminen vaadi erityisen hyvää peruskuntoa eikä kalliita välineitä. Taijiquan on erityisen hyvä liikuntamuoto stressaantuneelle nykyihmiselle. Taijiquanissa harjoitellaan liikesarjoja, joiden liikkeet ovat kehittyneet kamppailuissa käytetyistä iskuista, potkuista ja torjunnoista. Taijiquanissa käytetään myös push hands -pariharjoittelua (tuishou). Taiji-liikesarjoista löytyvät kaikki kamppailulajien elementit. Liikesarjojen tekemisessä on tavoitteena mahdollisimman hallittu, rauhallinen ja kaunis liikesarja. Taijiquanissa käytetään joskus myös taustamusiikkia, eli liikesarjat tehdään musiikin tahdissa.

Taijiquanissa on useita erilaisia tyylisuuntia, joista yleisimmät ovat Chen-, Yang-, Wu- ja Sun-tyylit. Helsingin Wushussa harjoitellaan Yang- ja Chen-tyylejä, Wu-tyylin sapelia sekä push hands -tekniikoita.

Chen-tyyli

Chen-tyyli on kaikkein vanhin taiji-tyyli. Chen-tyyli edellyttää jonkin verran enemmän kestävyyttä ja voimaa kuin Yang-tyylin taiji, sillä chen-tyyli sisältää voimakkaita hyppyjä, potkuja ja iskuja. Chen tyylille on tyypillistä hitaan ja nopean liikkeen vuorottelu sekä hyppyjen ja potkujen muodostamat nopeat voimanpurkaukset. Chen-tyylistä seurassamme harjoitellaan 56 liikkeen sarjaa.

Yang-tyyli

Yang-tyyli on taiji-tyyleistä kaikkien yleisin. Liikkeet tehdään pehmeästi ja rauhallisesti, ja liike on tasaista ja jatkuvaa. Yang-tyylissä on useita liikesarjoja, joista tunnetuin on Beijingissä vuonna 1956 kehitetty 24 liikkeen sarja. Tämä sarja opetellaan seuramme taiji-alkeiskurssilla. Liikesarja on sopivan mittainen alkeiskurssille ja siitä on karsittu pois vaikeimmat liikkeet. Tästä huolimatta 24-liikesarja sisältää kaikki taijin perusperiaatteet ja sen osaaminen on olennainen perusta muiden liikesarjojen opettelulle.

Muita Yang-tyylin liikesarjoja ovat 40, 48 ja 88 liikkeen sarjat. 42 liikkeen sarjassa on myös muutamia Chen-, Wu- ja Sun-tyylin liikkeitä.

Yang-tyylissä on myös aseellisia liikesarjoja ja seurassamme harjoitellaan miekka-liikesarjoja. Miekka-liikesarjoja on kaksi; 32 ja 42 liikkeen sarjat.

Taijin tyylisuunnasta riippumatta taijin perusperiaatteet ovat samat; tyyneys, keskittyminen, mielen ja vartalon rentouttaminen, liikkeiden luonnollisuus ja yhtenäisyys sekä niiden suorittaminen ilman ulkoisesti näkyvää voimanponnistusta. Tärkeä osuus taijin harjoittelussa on myös hengityksen hallinta. Tasaisella ja voimakkaalla hengityksellä vahvistetaan veren ja imunesteen kiertoa sekä sydänlihasta. Kiinassa tehtyjen tutkimusten mukaan säännöllinen taijin harjoittelu parantaa aineenvaihduntaa ja säilyttää kehon notkeuden ja kimmoisuuden.


Taijiquan 24 liikkeen sarja	Push hands	42 liikkeen taijijian

Taijiquanin historiaa

Taijiquanin täsmällisen historian kertominen on vaikeaa, koska aivan sen alkuvaiheista ei ole tarkkaa kirjoitettua tietoa. Sen sijaan on olemassa erilaisia tarinoita, joihin on vaikuttanut paljolti se, kuka tarinat on kirjannut. Yleensä kuitenkin kolme tärkeää henkilöä yhdistetään taijiquanin syntyyn. Yksi näistä oon taolainen Zhang Sanfeng, joka yhden teorian mukaan kehitti taijiquanin pohjoisen Song-dynastian aikana (960-1276 j.a.a.). Toisen teorian mukaan sen kehitti kuuluisa wushun harjoittaja Wang Zongyue. Kolmannen mukaan taijiquanin kehittäjä oli Chen Wangting, joka oli sotilasjohtaja Ming-dynastian aikana. Kuitenkin jo kauan ennen taijiquanin syntymistä harjoitettiin erilaisia terveyttä edistäviä liikuntamuotoja. Ne sisälsivät erilaisia venytys-, rentoutumis- ja hengitysharjoituksia sekä qin eli sisäisen voiman kiertoa, ja muistuttivat siten paljon taijiquanin sisäisiä harjoituksia. Varhaisimmat tiedossa olevat harjoitusmuodot ovat 300-luvulta e.a.a. Jo 500-600 j.a.a. tiedetään olleen useita taijiquania muistuttavia harjoitusmuotoja.

Zhang Sanfeng

Zhang Sanfengiä koskevat tiedot ovat melko kirjavia. Tästä monesti kuolemattomaksi kuvaillusta hahmosta on monta tarinaa eri aikakausilta. Erään tarinan mukaan taolainen munkki Zhang Sanfeng sai Wudang-vuorella keisarillisen käskyn saapua pääkaupunkiin. Matkalla sinne hänen kimppuunsa hyökkäsi satapäinen rosvolauma ja hän joutui pakenemaan. Seuraavana yönä Zhang Sanfeng näki unta, että keisari Yuan opetti hänelle taistelutaitoja. Kohdatessaan rosvolauman uudelleen Zhang Sanfeng käytti uusia taitojaan ja onnistui karkottamaan heidät.

Toisen tarinan mukaan taolainen Zhang Sanfeng eli erakkona Wudang-vuorella. Hän perehtyi mm. ying ja yang -teoriaan sekä kuolemattomuuteen tutkimalla kahden pitkäikäisen olennon, kurjen ja kilpikonnan, elämää. Eräänä päivänä hän seurasi kurjen ja käärmeen keskinäistä taistelua. Sen pohjalta hän kehitti "13 asennon", joka muodosti nykyisen taijiquanin perustan.

Chen Wangting

Chen Wanting oli sotilaspäällikkö Ming-dynastian (1368-1644 j.a.a.) viimeisinä vuosina. Hän sai useita kunnianosoituksia saavutuksistaan ja rohkeudestaan. Ming-dynastian päätyttyä hän eli erakkona ja käytti aikansa wushu-menetelmien tutkimiseen ja soveltamiseen itsepuolustuksessa sekä taitojensa opettamiseen sukulaisilleen. Chen Wangtingin uskotaan yhdistäneen jo olemassaolevia harjoitusmuotoja omiin kamppailutaitoihinsa ja kehittäneen näin taijiquanin.

Wang Zongyue

1700-luvulla eläneen kuuluisan wushun harjoittajan Wang Zongyuen kirjoittama teos taijiquanin teorioista ja sen sovelluksista on hyvin tunnettu lajin harjoittajien keskuudessa. Kirjassaan Wang Zongyue kuvasi taijiquanin pääkohdat käyttäen perustana yin ja yang -teoriaa. Teoksessaan hän yhdisti aikaisempien harjoittajien kokemukset. Wang Zongyuen työllä oli erittäin suuri merkitys wushun kehittämisessä ja sen pääperiaatteiden määrittämisessä. Hän oli ensimmäinen, joka käytti lajista nimitystä taijiquan. Hän kuvaili taijin olemusta kertomalla sen syntyneen äärettömyydestä ja että se on yinin ja yangin äiti. "Liikkuessaan se jakaa ja paikalla ollessaan yhdistää."

Chen- ja Yang-tyylin taijiquan

Taijiquanin taito siirtyi Chenjiagoun kylässä, Henanin maakunnassa, Chenin suvun sukupolvelta toiselle. Tänä päivänä Chen-tyylin taijiquan on hyvin suosittu. Chen-tyylissä on sekä nopeita ja voimakkaita, että hitaita ja pehmeitä liikkeitä. Hypyt sekä voimakkaat potkut ja käsien iskut vaihtelevat pehmeiden liikkeiden kanssa.

Yksi Chen-suvun jäsenistä, Chen Changxing (1771-1853 j.a.a.) teki poikkeuksen siihen asti vallinneesta perinteestä, jonka mukaan taitoja opetettiin vain oman suvun jäsenille. Hän otti oppilaakseen Yang Luchanin (1799-1872 j.a.a.) tämän poikkeuksellisten taitojen ja lahjakkuutensa ansiosta. Kun Yang Luchan myöhemmin palasi kotikyläänsä, hän opetti taitojaan eteenpäin. 1800-luvun puolivälissä hän vei taijiquanin Pekingiin, josta se levisi nopeasti myös muualle Kiinaan.

Taijiquanin suosio kasvoi, ja yhä useammat olivat kiinnostuneita oppimaan sen. Jotta se olisi soveltunut paremmin laajemmalle harrastajakunnalle, Yang Luchan vähitellen poisti sarjasta Chen-tyylille ominaisia hyppyjä ja nopeita liikkeitä. Hän myös muutti sarjaa suurimuotoisemmaksi ja tahtia rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi. Yang Luchanin opetukset siirtyivät hänen suvussaan sukupolvelta toiselle. Myös hänen jälkipolvensa kehittivät liikkeitä edelleen. Tämä Yang-perheen harjoittama taijiquan tunnetaan myös nimellä Yang-tyyli.

Yang Luchanin pojanpoika, tunnettu taitava taijiquan-mestari Yang Chengfu (1883-1936) oli ensimmäinen, joka opetti tajiquania oman sukunsa lisäksi myös laajalle oppilaskunnalle.

Kaksi muuta tunnettua ja yhä suosittua tyyliä, Wu- ja Sun-tyyli, ovat kehittyneet Yang-tyylin pohjalta. Wu-tyylin kehitti Wu Quanyou ja hänen poikansa Wu Jianquan Yang-tyylin pohjalta. Tämän tyylin liikkeet ovat pehmeitä, tiiviitä ja kiireettömiä. Sen kaaret ovat keskikokoisia. Nykyään tämä tyyli on Kiinassa toiseksi suosituin Yang-tyylin jälkeen. Sun-tyylin kehitti Qing-dynastian lopulla Sun Lutang. Tämän tyylin liikkeet ovat ketteriä, ja sille ovat tunnusomaisia avoimen ja suljetun käden vaihtelut sekä liikkuvat askeleet, jotka etenevät ja perääntyvät ketterästi. Eroistaan huolimatta yllämainitut taijiquanin tyylit ovat perusliikkeiltään samankaltaisia.

Vuonna 1956 syntyi 24 liikkeen yksinkertaistettu taijiquan-sarja. Tämän pohjana on Yang-tyylin sarja, josta poistettiin monimutkaisemmat ja toistuvat liikkeet. Se syntyi usean taijiquanin mestarin yhteistyönä, ja sen tavoitteena oli luoda mahdollisimman laajalle harrastajakunnalle keino ylläpitää terveyttä ja kuntoa. Uuden sarjan perusteet on helppo oppia, ja siksi se soveltuu erinomaisesti aloittelijoille. Liikesarja alkaa yksinkertaisilla liikkeillä, jotka sarjan edetessä muuttuvat vaikeammiksi. Vaikka 24 liikkeen sarja on yksinkertaistettu muoto, se on kuitenkin perinteinen liikesarja, jossa jokaisen liikkeen alkuperä on kamppailutaitosovelluksissa. Tämä lempinimeltään myös Beijing-tyylinä tunnettu muoto on 1980-luvulta lähtien levinnyt ympäri maailmaa ja on tällä hetkellä kaikkein suosituin sarja.

Taijiquanin vaikutukset terveyteen

Taijiquan on kautta vuosien tunnettu erinomaisena kunnon ja terveyden ylläpitäjänä. Liikuntamuotona taijiquan sopii useimmille, sillä liikkeet tehdään tasaisessa ja hitaassa tahdissa. Vaikka liikkeet suoritetaankin pehmeästi, taiji on erittäin tehokas tapa parantaa kuntoa. Yang-tyylin taijiquanissa ei ole nopeita tai äkkinäistä voimaa vaativia liikkeitä, joten loukkaantumisen riski on erittäin pieni. Laji ei myöskään juuri rasita niveliä tai muita vartalon osia, vaan vahvistaa niitä kokonaisvaltaisesti.

Kunnon kohentamisen lisäksi taijiquanin vaikutukset terveyteen ovat osoittautuneet merkittäviksi. Sen lisäksi, että taijiquan on tehokas tapa pysyä terveenä, sillä on todettu olevan parantava vaikutus tiettyihin sairauksiin kuten verenpainetautiin, vatsahaavaan, erilaisiin suoliston tulehduksiin, sydänvaivoihin, tuberkuloosiin ja reumaan. Se auttaa myös mm. selkä- ja nivelvaivoista sekä migreenistä kärsiviä.

Taijiquania harjoitettaessa kaikki vartalon lihakset ja nivelet liikkuvat. Näiden lisänä aktiivisesti mukana ovat hengitys sekä hengitystekniikkaan kiinteästi liittyvä pallea. Myös mieli on mukana. Harjoituksen aikana on oltava täysin tyyni, mutta silti keskittynyt. Tällä on puolestaan rauhoittava vaikutus keskushermostoon, joka taas osaltaan vaikuttaa muiden kehon osien toimintaan. Kaikki nämä yhdessä tekevät taijiquanista erittäin monipuolisen lajin ja edistävät kehon terveyttä.

Taijiquanin merkitys selkärangan, lihasten ja nivelten terveydelle on suuri. Harjoituksen aikana rintakehä on sisällä, lantio hieman eteenpäin vedetty ja pää kevyesti kohotettu. Rintakehä, lantio, selkä ja niska ovat rentoina selkärangan toimiessa liikkeiden pääakselina. Näin selkärangan osat liikkuvat oikeassa asennossa ja säännöllisen harjoittelun myötä lihakset vahvistuvat ja ryhti paranee. Taijiquanin liikkeet ovat hyvin monipuolisia, joten harjoituksen aikana käytetään useita kehon lihaksia ja niveliä. Lihasten käyttö eli niiden supistaminen ja laajentaminen tasaisessa tahdissa parantaa verenkiertoa. Liikkeestä toiseen siirtyminen sulavasti hitaassa tasaisessa tahdissa saa kaikki nivelet liikkumaan. Tämä vahvistaa ja auttaa niitä pysymään liikkuvina.

Taijiquanin liikkeissä rintakehä on rentona ja liikkeet tasaiset sekä hengityksen rytmiin hyvin sopivat. Tästä johtuen hengitys on luonnollista ja säännöllistä, mikä puolestaan edistää veren- ja muiden kehon nesteiden kiertoa. Harjoituksessa käytetty hengitystekniikka, dan tian -hengitys, aktivoi myös pallean. Hengityksen synnyttämä rytminen pallean supistaminen ja laajentaminen parantaa verenkiertoa ja vahvistaa sydänlihaksia. Lisäksi pallean liikkeet hierovat rytmisesti myös munuaisia ja elvyttävät niiden toimintaa. Tällä tavoin taijiquan vaikuttaa ehkäisevästi moniin sydänsairauksiin sekä verisuonten kalkkeutumiseen. Veren- ja muiden kehon nesteiden kierron paranemisen myötä katoavat myös mustelmat nopeammin.

Taijiquanin avulla voidaan parantaa keskushermoston toimintaa. Tämä on merkittävää, sill hermosto on tärkeä koko kehon toiminnalle. Aivot ovat keskus, joka ohjaa kaikkia muita ruumiinosia. Taijiquania harjoitellessa täytyy olla tyyni ja täysin keskittynyt tehtäviin liikkeisiin. Tämä on erittäin hyvää harjoitusta mielelle. Harjoittelijan tulee liikuttaa kehonsa osia sulavasti ja tasaisessa tahdissa ilman äkkinäisiä pysähdyksiä säilyttäen myös tasapainonsa. Onnistunut harjoitus saavutetaan vain aktivoimalla tehokkaasti aivot ja niiden kautta muut elimet. Parantunut hermojärjestelmä edistää myös muiden elinten tehokasta toimintaa. Säännöllinen harjoittelu stimuloi ruoansulatusta ja estää ummetusta.

Taijiquan auttaa varmistamaan riittävän verensaannin sepelvaltimoon, voimakkaat sydämen supistumiset ja tasaisen dynaamisen verenkierron. Koska taijiquanin jatkuva harjoittaminen parantaa keskushermoston toimintaa ja eri elinten välistä koordinaatiota, veren- ja hapensaanti sekä aineenvaihdunta paranee. Näin taijiquan voi auttaa henkilöitä, joilla on korkea verenpaine tai verisuonten kalkkeutumista.

Taijiquanissa mieli tyhjenee kaikesta muusta kuin itse harjoituksesta. Harjoituksen jälkeen on täydellisen rentoutunut ja energinen olo. Säännöllisen harjoittelun myötä harrastaja huomaa saaneensa lisää voimaa ja notkeutta lihaksiinsa, hänen reaktiokykynsä ja ketteryytensä kasvaa. Tätä listaa voisi jatkaa melkeinpä loputtomiin. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että taijin harrastaja huomaa kuntonsa kohentuneen ja tuntee itsensä yleisesti terveemmäksi. Tämä kaikki vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Johtuen taijiquanin pehmeästä luonteesta sopii sen harjoittaminen erinomaisesti myös henkilöille, joiden kunto tai terveys on tavallista heikompi. Näiden henkilöiden on kuitenkin tärkeää ennen harjoittelun aloittamista ja jatkossakin keskustella lääkärin kanssa. Erittäin tärkeää on myös kertoa taijiquan-ohjaajalleen omaan harjoitteluun vaikuttavista seikoista.

Taijiquan on myös hyvä keino pysyä terveenä ja hyväkuntoisena raskauden alkukuukausina. Harjoittelun myötä sekä äiti että lapsi vahvistuvat ja hyötyvät taijiquanin mukanaan tuomista eduista, mm. parantuneesta verenkierrosta ja ravinteiden kulusta sekä lihasten vahvistumisesta. Tunnetaan jopa tapauksia, joissa jo aikaisemmin taijiquania harrastanut äiti on harjoitellut lähes koko raskaudenajan ja palannut harjoituksiin viikon kuluttua synnytyksestä! Lääkärin seuranta on luonnollisesti tärkeää harjoiteltaessa raskauden aikana.